PARI HYVÄÄ ESIMERKKIÄ TARINASTA Tarinat ovat vanhan tallini Yaven ajalta, mutta toivon mukaan oikeanlainen henki välittyy silti ;) 15.02.2007 perjantai, kirjoittanut Emeanor "Ja mitä vielä..?" Ärisin turhalle pyörän raakilleelleni jota olin potkinut koko matkan tallille, mutta syystäkin; kerran se oli laittanut jarrut unholaan ja vienyt minut suoraan puskaan. Toisen kerran siitä irtosi ketjut, minkä se teki kohta uudestaankin. Nyt syynä oli lähinnä se, että sen eturengas oli niin vääntynyt, että se kuskasi minua 6-0 tien toisella puolella virtaavaa jokea kohti. "Noo, jää tähän sitten", sanoin ja sen enempää epäröimättä ja jätin sen tien poskeen. "Hemmetin pyörät." Matka taittui huomattavasti nopeammin ja pian norkuilin hevosia katsomassa aidan vieressä. Mietiskelin juuri, miten Sipsulle antamani ihovoide oli toiminut, mutta ajatukseni keskeytyi nopeasti. "Böö!" joku tuttu, pirullinen ja kimisevä ääni huusi. Käännyin ympäri ja näin edessäni Sipsun valkoisen naaman muutamine nyppyineen ja ryppyineen. Ryppyineen? Eihän Sipsulla ollut ryppyjä, kai? Katsoin tarkemmin ja huomasin selvät uurteet ihossa. Purskahdin nauruun ja cirith parka katsoi minua kysyvästi. "Jaa?" se sanoi mitään ymmärtämättä ja osoittelin naurun keskellä sen naamaa. "Siulla on ryppyjä!" nauraa hekotin ja sipsun ilme kangistui. Se lähti juokseman vessaa kohti ja saapui kimeästi kirkuen. Virnistelin ja poistuin paikalta hyvän sään aikana. Tänään en kyllä pyytäisi tuolta tädiltä tuntia, koska sen järjen palattua se ymmärtäisi kuitenkin mistä rypyt johtuivat. Hymyilin voitoriemuisena ja mietin, miten pystyisin piileskelemään sipsua. Hain Alin harjat ja otuksen seisoessaan karsinassa killotin sen kullahtavaa karvaa. Rapsuttelin, halailin ja pusuttelin tammaa, kunnes huomasin sen jalassa naarmun. Kumarruin katsomaan ja totesin sen putsaamisen arvoiseksi. Hain vettä, pumpulia ja petadineä. Huuhtelin haavan, putsasin betadinellä ja ruiskutin vielä ainetta, mikä pitää ötökät loitolla. "Hyvä tuli", totesin. Näin Kavion saapuvan talliin iso laukku kädessään. "Moi!" Sanoin iloisesti ja sain yhtä iloisen tervehdyksen takaisin. "sipsu voi olla sitten hiukan ööh.. Äreä?" sanoin kiemurrellen. "Ai, kuin?" Tyttö kysyi ihmeissään ja selitin hänelle kaiken "hiukan" itse maustamasta Oriflamen "Iho puhtaaksi" voiteesta. Kavio purskahti nauruun ja änkytti sanoja, mistä ei saanut mitään selvää. Lopulta ymmärsin hänen tarkoittavan, että "hyvä sie!", koska sipsu oli ilmeisesti keljuillut myös hänelle lähipäivinä. Päätin ottaa tänään riskin ja mennä viimeiselle pakolliselle koulutunnille, koska halusin päästä ratsastelemaan myös itsenäisesti. Hiivin varovasti sisään sipsun toimistoon ja yllätin hänet selailemassa "Deit.net, hanki itsellesi seuraa" sivustoa. Sipsu yritti olla nopea, mutta näin selvästi auki olevan sivuston. "Jaajaa, sitä deitti palveluja selillaan," sanoin ilkikurisesti ja sain sipsun menemään noloksi. "Tuota noin, minä vain..", se yrittää änkytti. "Seliseli. Mutta asiaan; voisinko tulla tänään koulutunnille?" kysyin viattomasti. Tyttörukka ei ollut ilmeisesti äkännyt ryppyjen syytä, mitkä olivat jo vähän laskeneet. "Njoo, voisithan sinä." sipsu vastasi pilke silmäkulmassa. Lähdin toimistosta vähin äänin, mutta palasin pian. "Monenko aikaan", kysäisin ja sain vastaukseksi yksinkertaisen "nyt heti." Heitin Alille satulan selkään ja väänsin jalustimet sopiviksi. Lämmitin kuolaimet ja ängin ne vastaan hangoittelevat hevosen suuhun. Sekavan tuntuiset ajatukset pyörivät päässäni. "Sipsu kuitenkin keksii jotain ilkeää vastapainoksi tämän päiväiselle" mietiskelin, mutta tiesin itsekkin, mitä tekisin hänelle, jos hän kiusaisi minua. Cirith istui keskellä kenttä lukien lehteä ja käski minun verrytellä. Tein työtä käskettyä ja siirsin Alin käyntitaivutuksien jälkeen letkeään raviin. Ali oli notkea ja ravasi itse mielellään ilman minun patistuksia. Tamma heitteli välillä päätään, kyttäsi nurkkaa ja säikähteli jotain omiaan. Tamma ei tietenkään unohtanut sähäkkää luonnettaan ja laukan nostossa se hyppäsi uran sisäpuolelle ja aloitti taas sen perinteisen kiemurtelun. Vihdoimme muutaman kerran laukkaa, jotka onnistuivat, vaikka eihän ne mitenkään eleganteilta näyttäneet. Tein sulkutaivutuksia ympyrällä, jotka onnistuivat rumasta ulkonäöstään huolimatta. Vastalaukka tuntui olevan tammalla hyvin hallussa, se sujui sulavasti ja liikekkin oli jo hieman parempi. Jäähdyttelin hevosta ja ympyrällä se muuttui hieman vinoksi. "Suorista se", sipsu huuteli kentän keskeltä älyämättä tuon taivaallista meidän suorituksesta. Tyttö keskittyi täysin omiin ajatuksiinsa lehteä lukiessaan, joten olihan minun hänet jollakin tavalla saatava takaisin maan pinnalle. Käänsin Alin sipsun takaa keskemmälle ja ratsastin aivan opettajan tuolin vierestä. Tamma tökkäsi tuolin kumoon, istujan lentäen mukana ja pian kuultiin sipsun suusta ryöppyäviä kirosanoja, jotka kuulostivat niin luontevilta hänen suustaan. "Ei kai häntä oikeasti voisi ärsyttää?" Puhelin Alille ja heitin vitsiä toisen perään cirithin mallikelpoisesta ilmeestä. Kavio saapui kentän vierelle ja nauroi makeasti. "Ei kai tuo olevaan se niin hirmu siisti ja asiallinen tallin omistaja..?" hän sanoin vitsikkäästi ja tajusimme molemmat poistua paikalta. Hoisin Alin talli kuntoon jäähdyteltyäni sen loppuun ja pakenin paikalta Kavion kanssa niin lujaa kuin kintuistamme pääsimme. Seuraava tallikerta koituisi kuitenkin meidän kohtaloksi. 01.02.2007 torstai, kirjoittanut cen Sikamaista sotaa sikalssa (suom. Kavipsumaista riitelyä Yavessa) Aurinko paistoi kun pääsin Yaven pihalle. Cirithiä ei näkynyt, joten arvelin hänen olevan ratsastamassa. Avasin siis tallin oven, kurkkasin sisään kuin varmistaakseni, ettei cirith hyökkäisi sieltä kimppuuni ja astui sisään todettuani tien turvalliseksi. Monni oli jätetty karsinaan ja ovessa oli lappu, jossa luki cirithin koukeroisilla pöllykirjaimilla jotain, mistä en todellakaan aluksi meinannut saada selvää. Kuitenkin pääsin pian perille, ettö neliön mutoinen koukero oli O-kirjain ja vino tolppa poikkiviivalla T-kirjain ja näin edelleen. Hahmotin cirithn kiireisen käskyn; "Olen kaupungilla. Siisti Monnin harja, häntä ja korva- sekä vuohiskarvat ja mennään sitten mastoon!" Näin ollen siirsin Monnin tyhjälle tallikäytävälle kummaltakin puolelta kiinni ja hain toimistosta siistimispakin, jota olin nähnyt cirithin käyttävän. Aloitin isoilla saksilla, joilla nappasin hännästä muutaman sentin pois ja tasoitin harjan. Sitten otin pienet harvennussakset ja napsin harjasta pois hiukkasen, sillä harja oli todella paksu ja pöyhkeä. Tämän toimenpiteen jälkeen otin pienet sakset ja siistin hieman Monnin vuohiskarvoja sekä korvakarvoja ulkopuolelta. Tamma seisoi kiltisti käytävällä eikä sitä haitannut minun höseltämiseni skasien ja leikkureiden kanssa. Lopuksi ojensin Monnille porkkanan ja siirsin sen toiseen karsinaan, koska aioin ottaa karsinan. Hain kottikärryt ja mätin karsinasta nopeasti lannat. Sitten kävin kippaamassa ne kompostoriin ja lähdin hakemaan lisäpuruja ulkovarastosta. Varastorakennuksessa oli tuhottomasti sahanjauhoja ja pöly tukki keuhkoni. Äkkiä tunsin iskun selässäni ja löysin itseni pölykasasta, yltäpäältä kutterinpurussa! Käännyin, näin cirithin ilmeen ja silmiini syttyi murhanhimo. Nähtyäni ilmeeni sirpsu sanoi puolustukseksi: - Minähän vain tervehdin kavipsumaiseen tapaan, hän hymähti mutta peruutti varmuudeksi pari askelta ovea kohti. Hän ilmeisesti muisti viime kertaisen, mutta minä en ollutkaan yhtä rauhallinen tyyppi, vaan tartuin lapioon ja mätin hänen päälleen purua monta satsia, ennen kuin hän kerkesi ovesta ulos. Äreänä mutta huvittuneena täytin kottikärryt ja työnsin ne takaisin talliin, missä sirpsu tarkasteli Monnin leikkaus-tulosta. Hoidin karsinan loppuun ja noudin sitten Monnille satulan sekä suitset. Tultuani Monnin luokse cirith luikki karsinan ovesta ulos tarpeeksi kauas minusta, toisen tamman karsinaan sitä satuloimaan. - Miten ihmeessä minulla on noin mielenvikainen hoitaja? hän jupisi karsinassa ja satuloi rivakasti tammaansa. Satuloin itse Monnin nopsaan ja vein pihalle. Cirith tuli perässäni ja nousimme selkään. Kun pääsimme matkaan oli välillämme vieläkin selvää kostonhimoa, mutta hevosia ei sen takia vaarannettaisi, kyllähän minä sen tiesin. Lähdimme ravissa pian menemään peltotietä pitkin. Koska cirith johti, hän päätti minne menisimme. Hän käänsi pian ojaa kohti, sillä sen ylitse pääsi rantatielle nopeimmiten. Keskityin täysellisesti cirithin vaklaamiseen, joten ei ollut mikään ihme, että näin, kun cirithn tamma loikkasi mahtavan loikan ja sirpsu tuli alas selästä vauhdilla., ojan pohjalle. Ruunikko tamma laukkasi täyttää vauhtia karkuun. Itse ylitin (tai itseasiassa Monni) ojan sulavasti kuin kissa ja pysäytin toiselle puolelle. Naamaltani saattoi lukea voitonriemun, kun cirith oli pudonnut hypyssä. - Hemmetin koni, cirith kirosi ja kömpi ojasta. - Hmm, kannattaa vissiin opetella ratsastamaan, tokaisin ja ojensin käteni cirith\'lle. Hän kömysi Monnin takapuolen päälle ja jatkoimme matkaa ravissa. Ruunikko tamma näkyi rannalla ja saavutimme sen, eikä tamma edes yrittänyt karkuun. Sattumoisin kun cirith oli nousemassa pois selästä, iskin kantapääni hömistyneen Monnin kylkiin, joka tottelevaisesti hupähti laukkaan. Cirith putosi märkään hiekkavelliin rannan tuntumaan ahteri edellä ja karjui naama punaisena meidän peräämme kaikenlaisia hävyttömyyksiä, jotka eivät sovi tallinomistajlle (*tsot tsot*) ! Katsoin paremmaksi vaihtoehdoksi painua niin pitkälle kuin lanta kasvaa, joten laukkasimme rannan viertä mäelle, jossa siirsin ravin kautta käyntiin ja siirryin metsäpolulle. Kävelimme hetken, mutta pian ravailimme jo täyttä häkää niittyjen laitamia. Kun sitten palasin tallille, katselin tarkkaan ympärilleni ettei cirith ilmestyisi mistään kimppuuni. Pääsiin ihmetyksekseni viemään Monnin karsinaan, ennen kuin cirith oli kimpussani ! Hoidin tamman hiljattain pois ja vein kamat paikoilleen, mutta sitten, kun tulin keskikäytävälle talli suorastaan pölähti: monta heinäläjää satoi päälleni ja kirjaimillesesti hukuin heinään; en paljoakaan saanut henkeä pölyn keskellä enkä pian nähnyt muuta kuin heinää, sillä istuin heinien seassa hiuksia myöten. Kun haroin käsilläni sitten itseni pois heinistä, tunsin kun jotain märkää ja löllömäistä valui päätäni. Kouraisin hiuksiani ja totesin kauhukseni sen olevan liu'utettua prikettiä ! Katsoin ylös ja näin sirpsun nauravan täyttä häkää tallin ylisillä luukun vieressä. Sitten kyllä minäkin räjähdin; hyppäsin pystyyn ja kiirehdin tikapuita ylös luukulle, juoksin sipsun perässä alas ja jahtasin häntä, kunnes hän kerkesi lukita itsensä toimistoon. - Kyllä minä vielä palaan, huusin hänelle kun marssin tallista ulos kohti kotiani. - Sitä minä pelkäänkin, cirith huokaisi toimistossa ja klikkasi netin auki nöhdäkseen, rikkoiko hön lastensuojelulakia - rikkoi aivan varmasti, mutta voiko minua enää lapseksi sanoa ? 13.02.2007 tiistai, kirjoittanut Kati K. The day before Valentine. "Ootteko jo nähneet toimiston koristeet?" "No älä! Entäs sit ne kamalat röyhelöviirit mitkä roikkuu tallin käytävällä?" "Mä en olisi kyllä ikinä arvannut että cirithistä löytyy tälläinenkin puoli.." "Mä ainakin odotan pelolla joulua jos ystävän päiväki on tälläinen" Hoitajien huoneessa käytiin kiihkeää keskustelua cirithin asettamista ystävän päivä koristeista. ("Älkää vaan menkö vessaan! Se on kamalampi ku tää huone") Koko talli oli kauhistuttavan vaaleanpunainen ja täynnä kaikenmaailman paperisia katosta roikkuvia sydämiä ja "Happy Valentine's day"-viirejä. Joko cirith oli kotoisin mielisairaalasta tai palkannut kasan kiinalaisia leikkelemään koristeita Yavea varten. Jotenkin keskustelu päätyi siihen, että cirith vain oli ystävän päivän kovakin fani. Hälinästä huolimatta tänään olisi hoidettava Darra ja olimme sopineet cirithin kanssa, että hän pitäisi minulle estetunnin Natalla. Olisi siis ehdittävä hoitamaan 2 hevosta tunnin sisällä, ihastuttavaa. Darra seisoikin jo karsinassaan, olinhan heti tallille tultua käynyt maanittelemassa orin sisälle porkkanoiden kera. "Darra perhana et tasan littaa mua!" Kerrankin oli Darraan jotain eloa tullut, sillä se yritti alituiseen työntää minua karsinan seinää vasten. "Kyynärpää kylkeen" tekniikalla sain ison D'n astelemaan takaisin karsinan keskelle ja jatkoin harjausta. Ori oli valikoinut pahan päivän itsensä sotkemiselle ja se selvästikin aisti minusta kiireen ja käyttäytyi niinkuin käyttäytyi. Jatkoin harjaamista kunnes D'n tumma karva kiilsi ja päästin sen liikkumaan vapaasti karsinassaan. Heitin vielä maahan muutaman porkkanan ja kipaisin Natan luokse. Ilmeisesti joku tallin työntekijöistä oli hakenut Natan sisälle, sillä siellähän se karsinassaan seisoi. Astellessani karsinaan Nata näytti kauniin keltaiset hampaansa joten ojensin sille porkkanaa samalla kun pääsin taputtelemaan tammaa. Harjasin Natan muutamien leukojen loksuttelujen saettelemana (kiitos kauniista mustelmasta Nata!) ja heitin kamat tamman selkään ja päähän. Kiristin vielä alaturparemmiä ja talutin Natan kentälle. cirith olikin jo koonnut meille heppoisan esteradan johon kuului muutama pystyeste, okseri sekä vesieste. Loikkasin Natan selkään ja rupesin heti kävelemään sen kanssa uralla löysin ohjin. "Tuut tälle esteelle vinossa ja sitten ponkaisette heti kahden askeleen myötä tän esteen ylitse mistä sitten jatkatte vesiesteelle haluamaasi reittiä myöten ja tuut vielä ton viimeisen pystyn 2 kertaa. Hyppäät sen ensin kerran ja sitten ratsastat suuren voltin ja tuut uudestaan, mennään tätä rataa kunnes korotetaan esteitä." "Kuinka korkeita nää esteet on?" "Siinä 120 cm korkeudessa." Veryttelin Natan kanssa ravissa uraa myöden. Asetin tammaa sisälle uralla ollessamme ja tein hieman raviväistöä voltilla. Nata oli hankalampi ratsastettava kuin Darra, mutta uskoin pärjääväni hyvin. "Nyt hyppäät tän, aja Nataa vähän eteenpäin ennen estettä, sun ei tarvitse kertoa sille milloin sen tarvitsee hypätä!" Otin ohjat lujemmin käsiini ja ohjasin tamman kohti vihreävalkoista pystyä kohden. Kannustin Nataa ja se hyppäsi esteen yli kevyesti, Nata selvästi rakastaa esteitä. "Kato ens kerralla, että oot itse paremmin hypyssä mukana!" Hyppäsimme koko radan kolmisen kertaa, kunnes cirith ilmoitti tämän riittävän. "Jää sä tänne kävelemään Natan kanssa ni mä ajattelin tulla ratsastamaan tänne Darralla. Vie se talliin heti kun me tullaan ettei Darra innostu" "Kiitos Nata." Taputin pientä pippurista tammaa vielä kaulalta, kunnes se näytti minulle hevosten kansainvälistä merkkiä ja oli selvästikin sitä mieltä, että olisi parempi jos jättäisin sen yksin karsinaan. Tipautin tamman ruokakuppiin muutaman porkkanan ja sokerinpalasen ja menin katselemaan Darran treenejä. Hoidin Darran vielä sen jälkeen kun cirith oli lykännyt herran ohjat käsiini ("Älä anna sille herkkuja, se oli aivan kamala!") ja jätin Yaven takapeiliini taas muutamaksi päiväksi.