|
|
|
|
|
|
|
VIR MVA Ch Indis Rhage (ktk-III)
Indis Rhage, helpommin Eikka, on oma kasvattini ja ylpeydenaiheeni. Ori on kahden suosikkihevoseni varsa, ja varsin potentiaalinen sellainen onkin! Isä Voltaire, jolla on takanaan hieno ura koulukentillä, näkyy Eikassa varsin lennokkaana askelluksena - ja valitettavasti myös luonteena... Voltairehan on tunnettu uskomattoman hirveästä luonteestaan, ja täytyy sanoa että Eikassakin on aika ajoin haastetta - mutta siinä missä Voltaire oli meille tullessaan jo aivan mahdoton tapaus, Eikan kanssa olemme työstäneet käytöstapoja jo ensimmäisestä elinpäivästä lähtien. Siispä Eikasta on tullut vanhemmiten ihan käsiteltävä tapaus, vaikka täytyy kyllä sanoa, että tästäkin orista sitä tulta ja tappuraa tarvittaessa löytyy... Luonteeltaan Eikka siis on melkoisen kipakka kaveri. Tuttujen hoitajien kanssa se tulee juttuun jo milteipä hyvin, mutta uusia ihmisiä se katsoo karsaasti eikä ainakaan päästä karsinaansa. Eikka on hyvin johtamisenhaluinen, ja jokaisen uuden ihmisen kanssa se testaa, pääsisikö tämän tapauksen kanssa niskan päälle. Vanhojakin hoitajia se jaksaa silloin tällöin komennella, mutta on muuten huomattavasti leppoisampi tapaus heitä kohtaan. Olemmekin osoittaneet Eikalle muutaman vakihoitajan, jotta arki olisi kaikille mahdollisimman helppoa - ketä tahansa ei siis mieluusti päästetä käsittelemään oria. Harjatessa poika kannattaa ehdottomasti pistää kiinni, sillä vaikka se niiden tuttujen hoitajien kanssa onkin tavallisesti ihan nätisti, osaa Eikka kuitenkin halutessaan olla varsin arvaamatonkin. Mikäli harjaat liian hiljaa tai liian kovaa, ori kyllä huomauttaa siitä näykkäisy-yrityksellä. Silloin tällöin ihmisen kunnioittaminen on edelleen hakusessa - esimerkiksi harjaajan vaihtaessa puolta voi hyvinkin olla, ettei Eikka jaksa tehdä tilaa edes pyydettäessä. Näissä tilanteissa hoitajan täytyy vain pysyä kovana eikä ainakaan antaa Eikalle periksi, sillä muuten orista tulee vallan mahdoton tapaus... Kaikeksi onneksi Eikka näyttää kuitenkin olevan leppoistumaan päin vanhetessaan. Kun ikävuosia tulee lisää, jäävät kaikki rasittavat tempauksetkin vähemmälle. Taluttaessa Eikan kanssa ei tavallisesti tarvita mitään suurempia kommervenkkejä, mutta en kuitenkaan lähtisi ihan pelkällä riimulla ja narulla ulkoilmaan - vähintäänkin kannattaa laittaa ketju turvan ympäri. Yleensä mitään ei ilmenekkään tarhamatkalla, mutta toisinaan sattuu niitä kovapäisempiä päiviä, jolloin Eikka heittäytyy varsin hankalaksi pienimmästäkin jutusta - lähistöllä olevasta tammasta tai vastaan tulevasta toisesta orista. Satuloidessa Eikka kannattaa edelleen pitää kiinni, sillä varsinkaan satulan nostaminen selkään ei ole mitään orin mielipuuhaa. Edelleen, yleensä se tyytyy vain luimistelemaan ja pureksimaan hampaitaan, mutta huonon päivän sattuessa puremisen kohteena voi olla jotain muutakin. Ratsastaessa Eikka ei ole mikään maailman helpoin tapaus. Edelleenkään se ei suostu ihan keneltä tahansa ottamaan käskyjä vastaan, vaan uudet kuskit se testaa rankimman kautta... Voin sanoa, että Eikka osaa olla aivan hirvittävä ratsastettava - mikäli ratsastaja on kovakourainen, antaa ori samalla mitalla takaisin esitellen lahjakkuuttaan rodeoratsuna. Mitä pehmeämpi ja vähäeleisempi ratsastaja on, sitä paremmin Eikkakin rentoutuu ja työskentelee. Tuttujen ratsastettavana ori onkin aivan taivaallinen - toimii pienimmästäkin avusta ja esittelee mielellään parasta osaamistaan. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että vaikka uusi ratsastaja olisikin sopiva, kestää aina jonkin aikaa ennen kuin pääsee Eikan kanssa samalle aallonpituudelle. Kouluratsuna Eikka on ehdottomasti parhaimmillaan. Kunhan ratsastajan kanssa homma toimii, taipuu ori vaikka minkälaisille kiemuroille uskomattoman vaivattomasti. Eikka on hyvin pehmeä ja kevyt ratsastettava, eikä ratsastamiseen todellakaan tarvita kuin aivan pieniä apuja. Erityisesti istunnalle Eikka on erityisen herkkä. Esteillä Eikka on myös ihan mukava menopeli - aivan kuten vanhemmillaan, orilla ei hirveästi metriä suuremmille esteille riitä kapasiteettia, mutta se kuitenkin suhtautuu varsin positiivisesti hyppäämiseen ja pitää siitä. Tämän vuoksi treenaammekin säännöllisesti myös esteratsastusta, jottei poika pääse tylsistymään pelkkään kouluratsastukseen. Maastossa Eikka on myös mukava ratsu, mutta hieman arvaamaton. Ori ei ole ihan sujut esim. vastaan tulevien autojen kanssa, joten pihapiirin ulkopuolelle ori päästetään vain kokeneiden ratsastajien kanssa. Samaten vauhdin kasvaessa Eikka saattaa maastossa suorastaan riehaantua, joten kuskin tulee olla ajan tasalla. Eikka ei hirveän hyvin tule juttuun tallin muiden hevosten kanssa, mutta muutama sellainen löytyy joiden seurassa ori jaksaa käyttäytyä maastoretket - Don on yksi esimerkki tästä. Kilpailuissa Eikka on suunnilleen samanlainen kuin kotona, mitä nyt ehkä hieman kipakampi. Kunnon kilparatsuna kuitenkin kisamatkat sujuvat ilman turhia sähläyksiä - lastaus sujuu ilman ongelmia ja samaten kisapaikalla Eikka jaksaa yleensä olla ihan kohtuullisen hevosiksi, kunhan ei ajauduta turhan lähelle vieraita hevosia. Ratsastaessa Eikka on kisoissa aina ensi alkuun hivenen jännittynyt, mutta pian palaa takaisin omalle tasolleen kouluratsuna. Suorituksen aikana Eikka pistää aina parastaan, orista on ilmeisestikin hauskaa esiintyä suurelle yleisölle. Sukutaulu ja -selvitys
Isä Voltaire on aivan ensimmäisiä Indis Villainsin asukkaita. Musta, Saksasta tuotu holsteinori on valitettavasti luonteeltaan erittäin vaikea, mikä on hieman rajoittanut hevosen siitoskäyttöä, mutta kilpakentillä Voltaire sen sijaan on kuitenkin pärjännyt erinomaisesti. Voltaire on palkittu YLA2 ja KRL-II -palkinnoilla. Vaikka oriilla ei erityisen paljoa jälkeläisä olekaan, muutamat harvat ovat kuitenkin hyvin pärjänneitä - Indis Rhage lienee isänsä jälkeläisistä yksi menestyneimmistä, mutta maininnan ansaitsee myös holsteinori Indis Vico, joka on kantakirjattu II-palkinnolle ja niittänyt menestystä myös näyttelykehistä. Isänisä Montredon oli Saksan suurin lupaus koulu- ja jalostuskentille moneen kymmeneen vuoteen - orin liikkeet olivat suorastaan taivaalliset ja sukutaulukin niin silmiä hivelevä, että jo vuotiaana Montredonista povattiin kovan luokan jalostusoria. Heti 3-vuotiaana se hyväksyttiinkin kantakirjaan I-palkinnolle melkoisen kovilla pisteillä, mutta valitettavasti se ehti astua vain muutaman tamman ennen kuin menehtyi ratsastusonnettomuudessa. Niinpä Montredon jätti jälkeensä kolme tammaa sekä Voltairen, jotka ovat kaikki erittäin potentiaalisia kouluratsuja. Iii Don Carlos oli ajallaan hyvin kilpailuissa ja siitospuuhissa menestynyt jalostusori. Jälkeläisiä tälle hevoselle siunaantui hyvin paljon, mistä lienee kiittäminen Don Carloksen upeaa ulkomuotoa - ori oli suuri, kiiltävän musta ja tähtipäinen. Kouluratsuna Don Carlos kilpaili kansallisia GP-luokkia menestyen ihan mukavasti, mutta ei koskaan onnistunut murtautumaan siihen aivan terävimpään kärkeen. Iie Inherit the Night ei itse ole erityisemmin kilpaillut, vaan on toiminut lähinnä siitostammana suurimman osan elämästään. Nuoruudessaan sillä kyllä startattiin vähän koulukisoissakin, mutta sitten ensimmäisen, hienon jälkeläisen myötä se jäi siitoskäyttöön. Inherit the Night oli kuuleman mukaan kaunis, kimo tamma jolla oli erityisen hyvä luonne. Isänemä Rose of Cimarron on epäilemättä se, jota sopii syyttää Indis Rhageenkin saaka periytyneestä vaikeasta luonteesta. Rose of Cimarron nimittäin taisi itsekin olla melkoinen piru tammaksi, mitä ei kyllä uskoisi ainakaan ulkonäön perusteella - löytämissäni kuvissa kun kimo, pyöreä tamma laiduntaa niiin söpönä... Rose of Cimarronin tulinen luonne oli kyllä omiaan kilpakentille, ja GP-luokista se toikin useita pokaaleja kotiin. Menestyksekkään kilpauran jälkeen oli aika kokeilla siitostamman puuhia, joten tamma astuettiin kahdesti - kumpikin varsa oli luonteeltaan valitettavasti niin vaikea, että niihin kahteen varsamäärä sai myös jäädä! Iei Lancelot du Lac oli kimo, suurikokoinen ori. Se kilpaili vaativia luokkia kouluratsastuksessa nuoren omistajansa kanssa, mutta ei pärjännyt mitenkään mainittavan hyvin. Saksassa ori ei saanut jalostuslupaa, mutta se myytiin Puolaan, jossa siitä tuli suosittukin siitosori yllättävän hyvillä jälkeläisillä. Iee Navy Blue on aika tuntematon tapaus, se ei tietojeni mukaan pahemmin kilpaillut muutamaa starttia lukuunottamatta. Myös Rose of Cimarron oli tamman ainoa jälkeläinen. Tamma kuuluu olleen suurimman osan elämästään lähinnä harrastehevosena maalaistallilla eikä sitä käsittääkseni esimerkiksi koulutettu kauhean pitkälle. Emä Duma Key on niinikään yksi Indis Villainsin kantatammoista. Koulupainotteinen holsteintamma on kilpaillut hyvällä menestyksellä Grand Prix -luokissa, minkä lisäksi se on pärjännyt erityisen hyvin näyttelyissä. Duma Key on palkittu VIR MVA Ch -arvonimellä ja se on kantakirjattu III-palkinnolle. Osan ulkonäöstään ja hyvän rakenteensa Indis Rhage lieneekin perinyt juuri emältään, siroja ja kauniita ruunikoita kun ovat kumpainenkin. Duma Keyllä ei itsellään ole erityisen paljoa jälkeläisiä, mutta se on kuitenkin vaikuttanut holsteinien suvuissa muutamien jälkeläistensä jälkeläisten kautta. Emänisä Doubleday aloitti siitosorin puuhat varsin nuorena, 3-vuotiaana. Koska ori on todella hyväluonteinen, komea kuin mikä ja omaa vielä upeat liikkeetkin, se on ollut erittäin suosittu siitosori näihin päiviin asti kisauransa ohessa. Vaikka Doubleday itse onkin GP-tason kilpahevosia, sen jälkeläisistä kuitenkin harvempi on yltänyt samaan - sen sijaan ori on tullut tunnetuksi periyttämällä hyvää luonnettaan. Eii Prince Caspian on poikansa tavoin ollut erittäin suosittu siitosori, mikä on selitettävissä Indis Rhagen eiii:n, Black Lionin avulla. Black Lion oli kuuleman mukaan erittäin vaikealuonteinen ori, ja tästä syystä se ruunattiinkin 3-vuotiaana - hyvin pian sen jälkeen kun oli astunut ensimmäisen ja viimeisen tammansa. Varsa oli tietysti Prince Caspian, ja myöhemmin kävi ilmi, että se oli yksi Saksan lahjakkaimmista kouluratsuista pariin vuoteen. Ironista kyllä, Prince Caspian ei ollut perinyt rahtuakaan isänsä hurjasta luonteesta, vaan oli kuin nallekarhu. Tästä orista tulikin yksi Saksan suosituimmista jalostusoreista jalostuslupakaudellaan ja se on jättänyt hyvin potentiaalisia varsoja. Eie Sleeping City ei käsittääkseni ole kertaakaan elämässän startannut kilpailuissa, vaan se on toimittanut siitostamman virkaa saattaen maailmaan peräti yhdeksän varsaa. Sleeping Cityn jälkeläiset ovat kuuluisia siitä, että melkein jokainen niistä on perinyt emänsä kauniin päänmerkin, suuren tähden. Emänemä Love Kills oli erittäin lahjakas kouluratsu ja se saavuttikin kilpailu-urallaan monia merkittäviä voittoja suurissa kilpailuissa. Kun tamman aktiivinen kisaura päättyi, se kaupattiin todella kovalla hinnalla siitostammaksi. Hevonen on astutettu muutaman kerran huippuoreilla ja sen jälkeläiset on myyty miltei ennätyksellisiin hintoihin ympäri Eurooppaa. Ehkä tunnetuin Love Killsin varsa on Iso-Britanniassa asuva ori Love Tonight, joka pitää kärkeä kouluratsastuksen Britannian rankinglistalla. Eei Demon Inside on hieman tuntemattomammaksi jäänyt ori. Se ei ollut mitenkään hassumpi tapaus, mutta oli samaa ikäluokkaa muutaman poikkeuksellisen lahjakkaan huippuorin kanssa, joiden varjoon Demon Inside sitten jäi. Oriilla on takanaan kuitenkin ihan kelpo kilpaura Intermediate -tasolla, ja se on jättänyt jälkeensä joitakin hyviä varsoja. Demon Inside ei ollut koskaan tammanomistajien keskuudessa se suosituin valinta, mikä on ehkä syynä siihen, ettei hevosen jälkeläisnäyttö ole niin hyvää kuin voisi olla. Eee Love It Loud teki muutaman koulustartin nuorena, mutta jäi varsin pian täyspäiväiseksi siitostammaksi. Tammalla oli todella hienot liikkeet ja kaunis rakenne, ja se oli kantakirjattu I-palkinnolle. Love It Loudilla oli myös siihen aikaan erittäin arvostettu sukutaulu täynnä menestyneitä kouluhevosia, joten luonnollisestikin hevonen oli erittäin haluttu emä varsoille - kuuleman mukaan kaikki Love It Loudin jälkeläiset oli varattu ostajille jo ennen niiden syntymää. Jälkeläiset1. t. Indis Anduin (e. Tropica Phantasia), s. 02.08.20102. t. Indis Fuchsia (e. Indis Stiletto), s. 22.10.2010 3. t. Indis Phaéndra (e. Tropica Phantasia), s. 01.01.2011 4. o. Indis Dastian (e. Tropica Soie), s. 09.01.2011 5. t. Ballant Chimaera (e. Amarn Minnie), s. 02.02.2011 6. o. Indis Lombardo (e. Devilish Double Death), s. 30.03.2011 Kilpailukalenteri62 KRJ:n alaista sijoitusta
Päiväkirja12.04.2011 Eikka kilpailu-ura on saatu päätökseen kuudenkymmenen sijoituksen rajapyykin mentyä rikki maaliskuussa. Tästä eteenpäin Eikka saakin olla täysipäiväisenä siitosorina! Tätä puoltaa myös se, että maaliskuun tilaisuudessa ori kantakirjattiin III-palkinnolle. Seuraavaksi tavoitteenamme on jokin palkinto Yleislaatuarvostelusta, jonka seuraavaan tilaisuuteen yritän kovasti saada orin mahdutettua. Muuten hevoselle kuuluu oikein hyvää - se on päässyt aavistuksen pulskistumaan kilpailujen loputtua, joten luulempa, että meidän täytyy taas alkaa liikuttaa sitä hieman enemmän ennen laatuarvostelua... Ori on ollut oikein hyväntuulinen ja minusta melkein tuntuu, että sen luonnekin on vanhemmiten tulossa huomattavasti lässymmäksi.01.04.2011 Vähän aikaa sitten tallillamme syntyi komea orivarsa, jonka isänä Indis Rhage on. Olin päättänyt jättää tästä orista varsan omaankin talliin, ja emäksi valikoitui lopulta melko uusi tammamme Devilish Double Death. Komea ja yllättävän suurikokoinen orivarsa ristittiin Indis Lombardoksi, ja se tulee jäämään meille Indisiin toivon mukaan jatkamaan isänsä jalanjäljissä! Nyt kun varsa on parin päivän ikäinen, on vielä vaikea sanoa luonteesta hirveästi, mutta ylipäätään vaikuttaa vähän siltä, että tämä hieman kovapäisten ja vaikealuonteisten orien linja tulee jatkumaan Lombardossakin... 15.02.2011 Talven kuluessa Eikka on saanut hienoa tulosta kilpakentillä aikaan: pari päivää sitten kuudenkymmenen sijoituksen rajapyykki meni rikki, minkä johdosta ori saa tulevaisuudessa keskittyä enimmäkseen siitosorin tehtäviin. Sitäkin puuhaa Eikka on kyllä päässyt jo kokeilemaan, sillä herralle on syntynyt jo viisi jälkeläistä. Suurin osa varsoista on syntynyt tämän vuoden puolella, joten vielä on vaikea sanoa mitään, mutta innolla odotamme millaisia orin jälkeläisistä kasvaa! Lähiaikoina aion teettää orista varsan myös omaan talliin jääväksi, mutta en ole vielä päättänyt sopivaa tammaa. 24.10.2010 Eikasta on kasvanut hieno poika, kasvattaja ei voi olla muuta kuin ylpeä tästä oriista! Hevonen on ansainnut VIR MVA Ch -arvonimen jo nuorella iällä, minkä lisäksi olemme nyt syksyllä vihdoin päässeet valloittamaan myös kisakenttiä. Eikka onkin pärjännyt vaativalla tasolla KRJ:n kisoissa oikein hienosti, tätä kirjoittaessani sijoituksia on plakkarissa jo hieman reilut kymmenen. Kaiken kaikkiaan uskaltaisin melkein povata Eikasta meille yhtä tulevaisuuden huippujalostusoria! Ainakin omilla tammoillani oria tullaan varmasti käyttämään paljon. Ensimmäinen varsa ainakin on erittäin lupaava: Eikka astui oman tallin Tropica Phantasian, mistä tuloksena oli kaunis Roxburyyn muuttanut tammavarsa Indis Anduin. 19.02.2010 Eikka on kasvanut mielettömästi siitä pienestä maitovarsasta, jollainen se oli vielä vähän aikaa sitten! Näin nuorena oriina hevonen on myös käyttäytynyt viime aikoina valitettavasti varsin rasittavasti. Nuoret hevoset tuppaavat muutenkin olemaan ajoittain hankalia, ja vielä kun Eikalla on tavallista tulisempi temperamentti... Olemme kyllä kovasti työstäneet käytöstapoja, ja pikku hiljaa alkaa tuntua että jotain menee kalloonkin asti. Isä Voltairen luonteenpiirteet selvästi näkyvät hevosessa, mutta toivomme, että ne saadaan johdonmukaisella koulutuksella mahdollisimman hyvin kuriin. Luonteensa vastapainoksi Eikka on kuitenkin osoittanut myös hienoa potentiaalia: ori on käynyt muutamissa varsanäyttelyissä, joista on saatu sertejä kotiin! |
Kuvagalleria InformaatiotaYhteydenotto omistaja cirithiin:indisvillains@gmail.com Huomaathan, että Indis Villains on virtuaalitalli! Tämä hevonen on virtuaalihevonen! / This horse is a sim-game horse! |