Haunted Mansion PB:n päiväkirja

08.11.2009
Mansikan toisesta varsomisesta ei ollut ehtinyt kulua paljoakaan ja olisimme mieluusti antaneet tytön lepäillä vielä, mutta hevonen itse oli täydellisen toista mieltä - lopulta Mansikka kävi niin vauhkoksi aivan minimaalisesta täysrehumäärästä huolimatta, että meidän oli pakko alkaa liikuttaa sitä. Kokeilin kevyttä työskentelyä kentällä, mutta eihän se Mansikalle riittänyt. Siis oikeasti, mikä masokistihevonen minulla on, ei kukaan voi ihan tosissaan kaivata rankkaa GP-koulutreeniä kun pitäisi olla äitiyslomalla?! Lopulta minulta meni hermot tamman kiihkoiluun ja päätin antaa sille vähän muuta ajateltavaa, ja niinpä ilmoittauduimme B&W Stallionsin järjestämään kouluvalmennukseen. En viitsi edes kertoa, miten sanoinkuvaamattomasti Mansikka ilahtui kun huomasi, että sitä oltiin raahaamassa traileriin. Varmaankin tamma olisi itse halunnut kilpailuihin, mutta se ei nyt valitettavasti onnistu toistaiseksi, sillä tammalla on jo kunnioitettava kasa sijoituksia ja välillä täytyy antaa tilaa nuoremmille hevosille. Mutta koska loma kilpailuista ei tunnu ollenkaan sopivan Mansikalle, starttaan sillä luultavasti vielä joitakin luokkia jos GP-tasolla on tilaa.

B&W:n pihalla Mansikka oli niin pinkeänä riemusta, että se oli jo lähes naurettavaa. Olimme ottaneet Rebellionin tietenkin mukaan - varsan ensimmäinen trailerimatka sujui muuten loistavasti, näköjään pikkutyttö on perinyt emänsä rauhallisuuden jännissä paikoissa - mutta raukka ei kauheasti näyttänyt Mansikkaa kiinnostavan... En olekaan ihan varma onko tässä tammassa niin paljoa ainesta siitostammaksi :D Ainakin äidinvaistot puuttuvat ilmeisesti kokonaan. No, Rebellion sai seurata kentän vieressä kun lämmittelin Mansikkaa. Täytyy myöntää, että Mansikka oli aivan taivaallinen! Olihan siinä vähän jäykkyyttä ja kunto oli pudonnut parhaista ajoista pitkän kantoajan ja vähäisen liikutuksen seurauksena, mutta tamma todellakin pisti parastaan, mistä muut hevoseni saisivat kyllä ottaa oppia... Valmennuskin sujui loistavasti, Mansikka suoritti tehtävät hyvin näppärästi. Valmentaja damnilta saimme hieman palautetta oikeasta kierroksesta, sillä se suunta on Mansikan heikko lenkki - täytyy kiinnittää enemmän huomiota sen treenaamiseen kotioloissa.

Niinpä lähdimme takaisin kohti Indis Villainsia kaikki hyvin tyytyväisinä - minä ylpeänä edelleen yhdestä tallin parhaista ratsuista, Mansikka iloisena siitä että oli päässyt tositoimiin ja me kumpikin iloisia reippaasta Rebellionista, jonka kanssa ei ollut ilmaantunut minkäänlaista ongelmaa koko matkan aikana. Oikeasti, ihanaa että Mansikan varsat ovat luonteeltaan niin sävyisiä, vaikka niiden emä onkin ihan hirveä! Täytyy jatkossakin kiinnittää huomiota orivalintoihin, nimittäin Rebellioninkin isä Solo Project PB on varsin leppoisa tapaus.


06.11.2009
Tänään Mansikka saattoi maailmaan toisen varsansa - kauniin ruunikon tamman, joka ristittiin Indis Rebellioniksi. Toivoa sopii, ettei nimi ole enne varsinkin kun tietää emän luonteen, mutta ainakin varsan ensimmäiset päivät ovat sujuneet kaikeksi onneksi melkoisen rauhanomaisissa merkeissä. Mansikan varsominen meni kaikeksi onneksi paremmin kuin hyvin. Olin juuri jakamassa viimeisiä iltaheiniä hevosille tallityöntekijämme Cindyn kanssa, kun Cindy huomasi Mansikan varsomisen käynnistyneen. Hän soitti paikalle eläinlääkärin, ja sitten vaan odoteltiin. Kaikki sujui kuin oppikirjassa eikä ongelmia ilmaantunut missään vaiheessa. Kasvattajana olen jo nähnyt melkoisen monta varsomista, mutta se on aina yhtä suloinen hetki katsoa, kun varsat ponnistelevat ensimmäisiä kertoja jaloilleen. Lopuksi eläinlääkäri tarkisti vielä molemmat tammat, ja kun kaikki oli kunnossa, jätimme Mansikan rauhaan varsansa kanssa ja lähdimme nukkumaan pitkän yön jälkeen.

Seuraavana päivänä, eli siis tänään, olikin aika ilmoitella varsan tulevalle omistajalle Johannalle syntymästä. Johanna oli hyvin innoissaan ja kuvailinkin hänelle Rebellionin ulkonäköä ja jokaista askelta puhelimessa moneen otteeseen. Sovimme, että hän tulee katsomaan pikkuista muutaman päivän kuluttua. Toivottavasti Mansikka älyää käyttäytyä silloin hevosiksi eikä yritä syödä varsansa tulevaa omistajaa!


30.10.2009
Tänään olikin mielenkiintoinen ja hieman tavallisuudesta poikkeava päivä - poikkesimme nimittäin Mansikan kanssa Raadelman Hevostilan järjestämässä rakennearvostelutilaisuudessa. Tilaisuus oli epävirallinen, mutta varmasti asiantunteva, sillä järjestäjä ja arvostelija Kya on pitkän linjan NJ-tuomari. Raadelman tiloissa oli paljon vilskettä, sillä mukana oli 15 hevosta ja ponia. Mansikka yritti ensi alkuun syödä poneista muutaman, mutta pienen kurinpalautuksen jälkeen se onneksi käyttäytyi lopputilaisuuden ajan ihan nätisti eikä täydellisesti nolannut Indis Villainsia.

Kotiin vietäväksi saimme seuraavanlaisen lausunnon Mansikan rakenteesta: "Hyvä rotu- ja sukupuolileima. Kaunis pää. Ohut kaula. Melko hyväasentoiset lavat. Pitkä säkä. Tiivis runko. Korkea risti. Lyhyt laskeva lautanen. Aavistuksen taipunut etupolvi. tj hieman pystymuotoiset vuohiset. / III palkinto".


15.10.2009
Mansikka on osoittautunut todelliseksi kouluratojen hirmuksi. Kotioloissa se jatkaa edelleen tallityöntekijöiden pelottelua, mutta kaikki ovat jokseenkin sopeutuneet siihen ja nykyisin hoitavat Mansikkaa ihan mielellään. Luulenpa sen johtuvan siitä, että tämä tamma on osoittanut kyllä olevansa varmasti parhaita kilpahevosiamme - Grand Prix -luokistakin tippuu sijoituksia sellaisella tahdilla etten meinaa pysyä mukana laskuissa. Noh, minulla ei tietenkään ole asiaan valittamista! Olen oikeasti ihan ällikällä lyöty, miten Mansikka pystyykin olemaan niin rauhallinen kisapaikalla. Sitä ei ihan oikeasti tunnu paljoa kiinnostavan, ollaanko Indis Villainsin tallipihalla vai toisella puolella maapalloa. Ja kilpasuorituksessakin se laittaa aina parastaan, mikä on aivan ihanaa, sillä muissa kilpahevosissani on kyllä vähän turhan monta sellaista tapausta, joita sattuu sopivasti kiinnostamaan jokin muu asia enemmän kun pitäisi tehdä hienot lisätyt ravit. Täytyy tosiaan toivoa, että Mansikan ensimmäinen varsa Indis Lourdes perii emänsä kilpahevosen vaistot.

Tästä pääsemmekin sopivasti kertoilemaan Loun kuulumisia. Täytyyhän sitäkin huomioida, onhan tyttö sentään Mansikan ensimmäinen jälkeläinen! Joku on siis kuullut jokailtaiset rukoukseni, sillä lähes neljän vuoden ikään ehdittyään on jo käynyt ilmi, että Lou on luonteeltaan oikeastaan päinvastainen kuin emänsä. Hyvin hyvin kiltti ja ehkä vähän arkakin tammaneiti ei ole ihan totta koskaan edes yrittänytkään puraista minua, mitä sentään pidän uskomattomana ihmeenä, sillä yleensä varsat ottavat emiensä käytöksestä vähän liikaakin mallia. Sen sijaan Lou on kyllä ottanut emästään mallia ihan muulla tavalla - pikkutamma on nimittäin hyvin oppivainen ja älykäs sekä tykkää kovasti ratsun hommista. Olemme jo startanneet kokeeksi harvakseltaan muutamissa helpoissa luokissa, ja sijoituksia on tullut hyvin lupaavaan tahtiin! Lisäksi Lou on saanut NJ-näyttelyissä irtoSERT:in, jonka johdosta yritän tunkea sen mahdollisimman nopeasti seuraavaan ktk-tilaisuuteen. Kuten huomaamme, Mansikan varsasta on kehkeytynyt varsinainen tulevaisuudenlupaus - ehkä Mansikassa on kilpahevosen lisäksi myös ainesta siitosuralle? Sitä pitäisin kyllä hyvin toivottavana, sillä Mansikka on tällä hetkellä kantavana ja odottaa toista varsaansa. Varsan on määrä mennä tilauksena Johannalle, ja isänä pikkuisella on taas Devilish Dressagemastersin ori - tällä kertaa komea Solo Project PB.


09.07.2009
Ah, IHANAA!!! Olen äärimmäisen iloisesti yllättynyt. Nimittäin tavallisesti luonteeltaan aivan järkyttävä Mansikka on juuri saanut ensimmäisen varsansa, ja nyt vaikuttaa kuulkaas siltä, että kantavana Mansikka on huomattavasti leppoisamman luonteinen kuin normaalisti! Mansikalla täytyy kyllä ehdottomasti teettää lisääkin varsoja nyt kun minulla vielä on kaikki ruumiinosat tallella. No ei, itse asiassa rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, ettei Mansikka ainakaan minun kanssani ole enää läheskään niin mahdoton kuin joskus alkuaikoina. Onhan se edelleen... kärttyinen, no okei TODELLA kärttyinen, mutta yhteiselo on alkanut sujua siinä määrin ettei Mansikan kanssa sähläämiseen tarvitse käyttää enää yhtään enempää aikaa kuin muidenkaan hevosten.

Palataksemme Mansikan varsaan, tammamme siis varsoi ihastuttavan ruunikon tyttösen kaksi päivää sitten. Isänä varsalla oli Devilish Dressagemastersin upea Ch Lost Flowers SIN, joka on kantakirjattu III-palkinnolla. Pikku tammaneiti muistuttaa ainakin vielä huomattavasti enemmän isäänsä niin värityksensä kuin luonteensakin puolesta (LUOJAN KIITOS), toivottavasti siitä kasvaa isonakin yhtä hieno kuin papastaan :) Varsalle annettiin nimeksi Indis Lourdes, ja toivokaamme että nimi tulee olemaan myöhemmin enemmänkin esillä!